Tarvitsemisen paradoksi

Rakkaus, parisuhde, lapset. Punainen mökki ja citymaasturi.

Kun ihmisellä on edes osa näistä asioista hän on automaatisestikin onnelinen?

Mikä ihmeen "rakkaus"?

 Se on oikeasti vain tunne. Tunne siitä, ettet ole niin yksin.

Kontrollia. 

Tarvitsemisen paradoksi., mukavien pienten kemiallisten aineiden liikehdintää hermosolujen välissä.

Kun rakastut, olet aivan eri ihminen. Aikaisemmilla teoillasi ei olekaan enää mitään virkaa. Parisuhde on ilmeisesti niin mullistava kokemus, että minuudella, joka on rakennettu ennen tätä tuntemusta ei ole enää mitään väliä. 

Niin. Minä olen ikävä kyllä ollut rakastunut. Huomasin, ettei se kannattanut.

Ja saan ääretöntä mielihyvää siitä, että olen näin kyyninen. Se on kamalan, kamalan hauskaa..

 (Voisin aivan mielelläni ottaa kyllä sen citymaasturin.)

Moi.

Vihaan pääsiäistä.
Ja muita tyhmiä, merkityksettömiä "perhejuhlia", jolloin voin käpertyä itsesääliin ja istua ilmeettömänä kotona.
Kai sitä kuitenkin toivoisi jotain. Tai edes sitä, että joku muistaisi olemassaoloni.
Varmasti joku muistaakin. Itsesäälin ja yksinäisyyden sekoittama aivokoppani ei vain halua ymmärtää sitä.
Pari viime vuotta kun ovat olleet aika samanlaisia.
Joko olen istunut yksin sairaalasängyssä tai lapsuudenkodissa vahtimassa koiraa.
Jota sitäkään ei ole enää olemassa.