Turhake

Olen tehnyt virheitä, leikkinyt elämälläni ja haahuillut vailla päämäärää monta vuotta.

 Olen kulkenut sumussa ja juossut hetkellisen mielihyvän tunteen perässä.

 Hetken luulin oikeasti olevani onnellinen.

Olen kuitenkin jatkanut eteenpäin, kaikesta huolimatta. Harmi vain, että ihmiset eivät näe minussa mitään muuta kuin kasan epäonnistumisia, virheitä, pahoja asioita.

Kukaan ei näytä huomaavan sitä, että teen ihan helvetisti töitä itseni eteen ja että olen oppinut virheistäni. En kaipaa mitään päähäntaputtelua tai sääliä.

Voisitte vain kohdella minua kuin ihmistä?

Tiedän, ettei luottamusta rakenneta uudestaan päivässä. 

En ole oikeasti enää se sama henkilö, joka olin kaksi vuotta sitten.

Tosin, ehkä kaikilla olisi ollut helpompaa jos olisin onnistunut siinä, mitä tein 17-vuotiaana.

.

Tarvitsen jotain, mutta en tiedä mitä.

Haluan kontrollin takaisin, koska epämääräisesti edelleenkin kuvittelen hallitsevani koko elämääni, kun hallitsen yhden osa-alueen täydellisesti. Mutta se ei mene enää niin. Ei se ole ikinä toiminut, enkä minä saa sitä enää toimimaan.

Minä haluan hallita kaikkea, koska olen egoistinen paska.

Haluaisin vain olla joku muu. Muuten räjähdän ja katoan vaaleanpunaisena pilvenä pitkin seiniä ja laminaattilattiaa.

Ja minulla on taas paha olo. Haluaisin piiloutua sängyn alle itkemään, mutta sängyn alla on roskaa, enkä minä osaa itkeä. Ja en myönnä, että olen säröillä. Rikki. Säpäleinä.
Koska minun täytyy olla vahva ja pärjätä ja huolehtia samalla kaikista muista.