Tyhjät seinät, yksinäiset koirankarvat tanssivat pölyhiukkasten kanssa auringonsäteissä.
Raivokkaiden huutojen, epätoivon, veren, sappinesteiden ja mahahappojen haamut kaikuvat seinistä jättäen jälkeensä pinttyneen hajun.
Silti minä olisin halunnut vielä kutsua sitä paikkaa kodiksi, tallustaa aamuisin takapihalle tupakalle koiran kanssa, sytyttää kynttilät lemmikkien haudoille.
Istua sohvalla ja katsella televisiota, karata kesäöisin ikkunasta pihalle silloin kun kaikki muut nukkuivat.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
..vitut.
Siellä on tapahtunut kamalia asioita.
En vain taida oikeastaan kuulua enää mihinkään.
