perjantai 6. huhtikuuta 2012

Moi.


Vihaan pääsiäistä.
Ja muita tyhmiä, merkityksettömiä "perhejuhlia", jolloin voin käpertyä itsesääliin ja istua ilmeettömänä kotona.
Kai sitä kuitenkin toivoisi jotain. Tai edes sitä, että joku muistaisi olemassaoloni.
Varmasti joku muistaakin. Itsesäälin ja yksinäisyyden sekoittama aivokoppani ei vain halua ymmärtää sitä.
Pari viime vuotta kun ovat olleet aika samanlaisia.
Joko olen istunut yksin sairaalasängyssä tai lapsuudenkodissa vahtimassa koiraa.
Jota sitäkään ei ole enää olemassa.

4 kommenttia:

  1. Niin, monta vuotta meni huonosti, viime pääsiäisenä Bellaa vahtimass jotta faija pääsee liesuun... Muutenkin meillä taitavat kaikki juhla-ajat sisältää jotenkin negativisia ajatuksia ja tarpeen päästä luistamaan pois koko touhusta. Mutta kyllä sinulle ne hyvätkin ajat tulevat, pääset työhön ja kouluun kiinni, löydät sopivan kaverin jolloin juhliinkin tulee aivan oma sisältönsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parisuhdehan siis tietysti on aina ja ikuisesti onnen ja tyytyväisyyden lähde. Mahtavaa.
      Semihullulla kun onkin ihan kamalan hyvät saumat noissa seurustelukuvioissa. Vahtoehdot nyt vaan sattuvat olemaan toisia samanlaisia.
      Taidankin ottaa ton naapurin pirinistin ihan vaan sen kovan yrittämisen vuoksi. Ja sitten elänkin elämäni onnellisena loppuun asti.

      Poista
    2. Ei tietysikkään noin, ei väkisin etsimällä. Anna ajan kulua ja itsesi vahvistua. Joku päivä se oikea vain sitten kävelee kohdalle. Enkä tarkoita, että se parisuhde olisi ainoa autuaaksi tekevä jutu. Kaukana siitä. Ja sinä mikään semihullu oo. Vähemmästäkin sitä syntyy tarvetta pieneen terapiaan ja itsensä etsimiseen. Anna itsellesi aikaa ja kasva rauhassa henkisesti vahvaksi, omaksi itseksesi. Älä yritä muokata itseäsi joidenkin toisten muottiin - ei minun, ei äidin eikä lääkärien - vaan aivaan omaan muottiisi.

      Poista
  2. "Perhejuhla". Käsite jossa on ihan liikaa toiveita ja velvollisuuksia ; Vaatimuksia ja odotuksia ; jotta siitä voisi seurata mitään hyvää.;

    Itse en ole niitä ihmisiä jotka paikkaavat koko vuoden poissaolevuutta parilla päivällä. Että "talvella ei ehdi kuin tehdä suunnitelmia" joita toteutetaan kesällä kun "talvella on tullut laiminlyötyä". Ihannetapaus olisi tietysti se, että asia ratkaistaisiin niin että näille laiminlyönneille voisi sanoa "puhu vain omasta puolestani". Minä paikkaan sen sillä että olen etäinen saman tien sen kaksi päivää lisää.

    Itte en käsitä edes koko pääsiäistä. 4 päivää pakkovapaata "koska jonkun toisen uskonto". = Totaalisen perseestä. Ei kokopäivävapaa mitenkään sisältöä tuo, se on niin että jos löytää sen sopivan kaverin tai puuhan (en usko parisuhteen automaattiseen autuuttavaan voimaan sori vaan "tietyistä syistä" näin) niin elämässä on ylipäätään enempi sisältöä.

    VastaaPoista