Hetken oikeasti luulin olevani normaali, parantumassa. Paskat.
Mikään ei oikeastaan kiinnosta minua enää, en jaksa nousta aamuisin ylös sängystä, käydä suihkussa, harjata hampaita tai hiuksia, syödä tai tehdä ylipäätään mitään.
Haluan nähdä ihmisiä, mutten jaksa. Sovin tapaamisia, joihin en kuitenkaan mene.
Vietän yöni tuijottamalla seinään ja panikoiden sohvalla, koska en uskalla menä sänkyyn.
Sen sormet
luikertelevat pitkin
synapsiesi rakoja
Varastaen kaiken
millä on mitään merkitystä
...Olen piupaupungtöks
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti