Baby, did you forget to take your meds?
Ympärilläni on tuttuja ihmisiä, kaikilla on hauskaa. Silti minua jännittää enkä saa suutani avattua.
Yritän juoda kaljaani ja hymyillä. Yleensä epäonnistun hymyilemisessäkin. Istun hieman etäällä muista ja pakenen välillä tupakalle, jonne usein eksyy muutama muukin humalaiset silmät harittaen. Olen hiljaa, koska en keksi mitään sanottavaa. Takerrun alkoholiin ja kiskon sitä sisuksiini ja odotan, että jumalainen alkoholi saisi kielenkantani löysennettyä. Se toimii.
Enhän minä voi vetää lärvejä joka kerta, kun pitäisi olla muiden kanssa tekemisissä. Täysin uudet ihmiset ovat pahimpia. Siksi tutustuminen tuntemattomiin on lähes mahdotonta. En osaa luottaa ihmisiin, vaan tarkkailen kauempaa millaisia he ovat, että osaisin perääntyä ajoissa.
Olen muuttumassa oudommaksi kuin ennen.
Hei kuule, on jopa tervettä tarkkailla ihmisiä vähän ennen tutustumista. Ei ujous - josta osittain lienee kysymys - ole mitenkään tavatonta meidän perheessä. Itse olin toivottoman syrjäänvetäytyvä sinun ikäisenäsi. Ja katso mikä lörpöttelijä ja "sosiaalinen" ihminen minustakin on tullut. Mutta älä hae viinasta helpotusta asiaan, meillä kun on hyvin vahvaa rasitusta siihenkin suuntaan. Pienellä harjoittelulla viina maistuu sukulaisille oikeinkin hyvin - jopa liian hyvin. Ei se kauheasti haittaa jos istuu lasillinen edessä ja näyttelee juovansa jos se helpottaa suhteiden luomista. Mutta varovaisuutta asian kanssa. Kyllä sinä osaat ja uskallat olla toisten kanssa tekemisissä ilmankin.
VastaaPoistaUsko itseesi, hyväksy jos joskus on hiljaisempi kuin toisinaan ja huomaat toistenkin hyväksyvän vähän hiljaisemmankin seuraansa.
Häntä pystyyn Juuli.
Outous on hyvä!
VastaaPoista