Vuosien sekopäisyyden naamiaiset.
Olen väsynyt.
Ja se epävarma pikkutyttö nostaa päänsä.
Naamio lentää pölyiselle lattialle.
Miksi minä en ole oikeutettu saamaan mitään mukavaa?
Miksi minä olen aina se, joka kuuntelee, hymyilee ja neuvoo?
Miksi minä en onnistu?
Miksi minä en kelpaa?
Tässä vaiheessa kypsempi minä murhaa sisäisen pikkulapsensa ja laittaa naamarin takaisin päähänsä.
Naamari hymyilee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti