tiistai 21. helmikuuta 2012

Ei pistettä otsikkoon



Koti, johon ei voi enää ikinä palata. Jota ei enää ole.
Tyhjät seinät, yksinäiset koirankarvat tanssivat pölyhiukkasten kanssa auringonsäteissä.
Raivokkaiden huutojen, epätoivon, veren, sappinesteiden ja mahahappojen haamut kaikuvat seinistä jättäen jälkeensä pinttyneen hajun. 
Silti minä olisin halunnut vielä kutsua sitä paikkaa kodiksi, tallustaa aamuisin takapihalle tupakalle koiran kanssa, sytyttää kynttilät lemmikkien haudoille. 
Istua sohvalla ja katsella televisiota, karata kesäöisin ikkunasta pihalle silloin kun kaikki muut nukkuivat. 
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
..vitut.
Siellä on tapahtunut kamalia asioita.
En vain taida oikeastaan kuulua enää mihinkään.

3 kommenttia:

  1. Huolimatta huonoistakin muistoista, hyvästelit kodin. Paikan, jossa me kaikki kasvoimme. Jonne palasimme takki tyhjänä tai elämän ilosta pullistuneina. Siellä ei aina ollut auvoista, mutta se oli paikka, johon kuuluimme. Saa tuntea haikeutta. Ei ehkä sitä kohtaan mitä oli vaankenties sitä kohtaan, mikäm olisi voinut olla.

    Tulee päivä, kun tunnet taas olevasi kotona. Minun ensimmäinen kotini ei aluksi tuntunut siltä... ei tosin nykyinenkään. Minun kotini taitaa muodostua omien ihmisteni ympärille, mutta on taloja, joita olen todella rakastanut.

    Mutta sinäkin tulet ja löydät sen, usko pois <3

    VastaaPoista
  2. Niin, tiedän tuon paikan olevan sinulle sen ainoan oikean kodin, kodin jonka seiniä katselit pienenä tyttönä, kaikkea sitä mikä muodostaa kodin, tuttuja esineitä, huonekaluja, ihmisiä - aivan sitä kaikkea. Ja jopa ne epätoivon huudot ja raivo kuuluvat jollakin tavalla siihen. Itse tunsin korkeintaan helpotusta, niihin seiniin sisältyy niin paljon kaikkea pahaa että olen vasta nyt alkanut tervehtyä ja kasvaa uudestaan ihmisenä. Kasvaa vanhaksi, joka ehkä kykenee suhtautumaan tyynesti kaikkeen siihen mitä eläm niskaan kaataa.
    Kyllä sinulle ja jokaiselle muullekin muodostuu joku paikka aivan oikeaksi kodiksi, kodiksi johon kiintyy ja jossa on hyvä olla.

    VastaaPoista
  3. Joskus vankilaan tarvitaan vain seinät. Tai vain vartija. Joskus kun tarjotaan puitteet, ihmisestä tulee oma vartijansa.

    Minusta on vapauttavaa ajatella että sitä taloa ei enää ole minne mennä. Olen vähän yllättynyt tästä. Korson koti oli ensimmäinen kotikoti.

    Sitä ennen oli vain vankiloita. Ja kyllä, vanki kuuluu vankilaansa.

    VastaaPoista